Hampissa puoltoista viikkoa sitten

Taas on jäänyt kirjoittelu vähemmälle, mutta tässä olis nyt alkuun tekstiä Hampista ja laitan jatkoa lisää joskus myöhemmin. Puoltoista viikkoa sitten lähdettiin sieltä, joten ilmeisesti oli jo aikakin jotain kirjoittaa.

Hampissa kelpasi oleskella. Majoituttiin Tungabhadra joen pohjois puolelle, jossa on rauhallista on ja maisemia kelpaa katsella. Joen eteläpuolella on basaari, jonka ympäristö on täynnä vanhoja temppeleitä ja raunioita, jotka on jäänyt jälelle 1500-luvulla tuhotusta kaupungista. Tunnetuimpana on Virupakshan temppelialue, jonka suurin temppeli on noin 50 metriä korkea.

Virupakshan temppelialue

Isompi temppeli

ja pienempi

Guesthousen verannalle mahtui hyvin pari riippumattoa, joissa oli mukava makoilla, kun on jokimaisema ja Virupaksha temppelit katseltavana. Ainoa huono puoli verannassa on, että kimalaisilla on pesä katossa. Ei niistä muuten haittaa ole, mutta välillä nämä kolme kertaa suomalaista serkkuaan kookkaammat kimalaiset lentelevät yläpuolelella ja paskantavat päälle. Iltaisin samaa tekevät myös katossa kiipeilevät gekot.

Joka aamu auringon noustua useat paikalliset käy peseytymässä joen toisella puolella olevilla ghateilla eli joelle johtavilla portailla. Kahdeksan aikaan joella peseytyy myös temppelin norsu Lakshmi. Vaikka mun haavat onkin jo parantunu, ei joessa uiminen silti houkuttele, sillä jokivesi ei kovin puhtaalta näytä. Asiaan saattaa vaikuttaa paikallinen tapa pestä joessa kaikki eläimet vuohista lähtien.

Joki oli kapeimmillaan näinkin leveä, mutta veneellä se oli ylitettävä ellei halunnut uida

Tietystihän myös pyykit pestään samassa joessa. Kerran jätettiin pyykkiä pestäväks ennen siirtymistä veneellä joen toiselle puolelle. Iltapäivällä takaisin tullessa meidän pyykit oli joen varrella kuivumassa nurmikolla, eikä pyykkitätiä näkynyt missään. Tarkemman katselun jälkeen se oli joen rannalla pesemässä astioita.

Ilmeisesti vesi kelpaa myös juotavaksi. Ainakin joella moottoriveneellä ajeleva mies ohjaili toisella kädellä venettä ja toisella kauhoi joesta vettä juotavaksi.

Myös tämmösellä korilla pääsi joen yli

Hampissa löytyi yks hämmentävä äijä, joka haluais aina ohi kävellessä puhistaa sun korvat. Sillä on aina vyölaukku mukana, jossa on kaikenlaista puhistusvälinettä. Ilmeisesti on se hyvää bisnestä.

Hyvää bisnestä lienee myös oluen myynti. Vaikka Karnatakan osavaltiossa ei ole alkoholin myyntiä kokonaan kielletty, niin Hampissa sitä ei ole tarjolla. Koko kylästä ei virallisesti saa alkoholia, joten riksakuskit yrittivät sitä kaupitella kaikille reissaajille. Hintaa ei tullut kyseltyä, mutta tuskin olisi halvalla saanut pulloa mukaan. Kylässä on myös yksi kapakka, joka löytyy jostain hotellista. Niin kova jano ei ollut, että oltais sitä käyty etsimässä.

Alunperin ei ollut edes tarkoitus lähteä Hampiin, mutta Goalla riksakuski kehui paikkaa niin paljon, että olihan siellä käytävä. Tarkoitus oli olla Hampissa vain pari pari päivää, mutta viikon verran aikaaa siellä vierähti. Tietysti suurin osa ajasta vierähti vain loikoillessa.