Hiljaiseloa Andamaaneilla

Hengissä olen vaikken blogia ole päivitellytkään vähään aikaan. Andamaanien nettiyhteys oli kovin heikko päivityksiä varten. Heikko oli myös kirjoitusmotivaatio, joten viimeistään nyt lienee aika taas kirjoitella pientä raporttia reissusta.

45 päivää Andamaaneilla vierähti oikein mukavasti. Lämpömittari näytti yleensä +30 asteen lukemia ja ensimmäisen puolentoista viikon lähes päivittäisten rankkasateiden jälkeen auringon eteen ei monesti pilviä eksynyt. Alunperin oli tarkoitus lentää Kalkuttaan jo 22. joulukuuta, mutta Neil Islandilla viihtyi niin mukavasti, että siirsin lennon 9. tammikuuta.

Andamaaneille saapuessa ulkomaalaisille myönnetään Port Blairiin saapuessa 30 päivän oleskelulupa, johon voi anoa 15 lisäpäivää. Tuohon 30 päivän lupaan olin tähdännyt alkuperäisen lennon. Lisäpäivien anominen sujui helposti myös Neil Islandin poliisiasemalla niin ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään.

26. marraskuuta Andamaaneille saapuessa ei Port Blairissa Jonin kanssa viihdytty yhtä päivää kauempaa, kun tarkoituksena oli muutenkin päästä Havelockin saarelle mahdollisimman nopeasti. Laivaliput hoituivatkin heti aamulla.

Havelockilla tuli yllätyksenä sen korkea hintataso ja kohtuuhintaisten majoitusten puuttuminen. Korkeaa hintatasoa sai vähän aikaa sulatella, vaikka tiedossa oli sen olevan mannerta kalliimpi paikka. Hinnat oli tuplasti meidän odotusten mukaisia. Saari oli silti erittäin miellyttävä, vaikkei se ollut aivan niin rauhallinen mitä ennakkoon oli odotettu. Rannat olivat sentään erittäin rauhallisia.
.

Pakollinen rantakuva

Havelockin Elephant beachille piti menna metsareittia

Matkalla rannalle

Pieni keihasrausku eksyi 5cm rantaveteen

Havelockilla kylien ja rantojen nimeämisessä on käytetty paljon mielikuvistusta. Paikat oli vain numeroitu yksinkertaisesti kylä/ranta nro.1-7. Majoituttiin pitkällisen vertailun jälkeen 5. rannalle 700 rupian (n.8€) bungaloviin, joka oli meidän mielestä ylihintainen. Se oli silti otettava, kun halvat vaihtoehdot olivat vähissä. Samassa majapaikassa koirankopin kokoinen bambubungalovi maksoi 300 rupiaa.

7 päivää Havelockin rannoilla makoilun jälkeen siirryttiin rauhalliselle Neil Islandille. Vaikka Havelockillakin periaatteessa on rauhallista niin se ei ole mitään verrattuna Neiliin. Saari on sen vertaa pieni, että polkupyörä on yleisin kulkuväline. Poikkeuksena liikenteen rauhallisuuteen tuo Intialaisia turisteja rannalta toiselle kaahaavat pakettiautot.

Neil Islandilta Joni palasi kylmään ja pimeään Suomeen neljän päivän jälkeen ja minulla oli tarkoitus viettää siellä vain viikko ja sitten siirtyä Little Andaman saarelle, mutta jumituin Neilille 35 päiväksi. Kiireettömyys, riippumatto, sukellus ja hyvä porukka oli enemmän kuin riittävä yhdistelmä muuttaamaan mieleni aikeista tutkia muita Andamaanien saaria. Näköjään unohdin kuvia ottaa, joten joudutte tyytymään siihen mitä on tarjolla.

Beach nro.1 Neililla

Hieno paikka, ruma kuva. Natural bridge Neil Islandilla

5 rannalla laskuvesi paljasti kallion jonka paalla kasvoi merilevaa. Leva oli kuin elaimen turkki

Havelockin ollessa Neiliä suositumpi näistä kahdesta vierekkäisestä saaresta, ei voinut olla näkemättä kuinka porukkaa tuli ja meni. Muutamat viihtyivät toki koko oleskeluluvan ajan jatkoaikaa käyttäen. Me Neilillä pidempään oleskelleet pyörimme enimmäkseen samassa sakissa. Pidempiaikaisia asukkaita olivat Suomalaisperhe Jukka, Katja ja Viktor ja Kanadansuomalainen Pekka ja Itävaltalainen George. George jopa kävi 30 päivän luvan päätyttyä lentokoneella kääntymässä Chennaissa, jotta saisi uuden oleskeluluvan. Tällä kertaa hänellä on tarkoitus pidentää lupaa 45 päivään ja viettää nekin päivät Neilillä.

Hieman ennen joulua Pekka sai idean telttasaunasta, joten suomalaisvoimin oli tietenkin sellainen rakennettava trooppiselle saarelle. Kyläkaupassa aiheutin kauppiaille päivän parhaat naurut, kun ensin mittailin 3 metriä leveästä muovirullasta tarpeeksi pitkää pätkää ja lopulta totesin, että otan koko 20 metrin rullan.

Muovirulla pyörän tarakalla keräsi erikoisia katseita ja pysähtyin matkalla myös ihmettelemään krikettiä urheilukentän laitaan. Kun kentän laidalla paikalliselle baarimikolle selittelin, että rakennetaan sauna Neilille, niin ei kauaa kestänyt, että koko saari tiesi asiasta.

Jouluaattona jopa poliisit kävivät kyselemässä saaren parhaan saunan perään, kun rannoilla on avotulen teko kielletty. Poliiseja ei saunaan päästetty, mutta saunaa oli ihmettelemässä ja testaamassa myös pari portugalilaista, itävaltalaista ja oli eräs ranskalainenkin sinne eksynyt. Kymmenen henkeä sinne taisi kerralla sisään mahtua. Tieto saunasta oli kuulemma levinnyt myös Havelockille asti, mutta siinä vaiheessa sauna oli jo purettu ja muovit annettu saunaprojektin hyväksyneelle guesthousen omistajalle. Kahdet kohtuulliset löylyt siitä sai ja nyt tiedän, että telttasauna mahtuisi kivineen päivineen matkatavaroihin ja sen voisi huolettomasti kuljettaa myös halpalentoyhtiöiden 15kg painorajojen sisällä.

Ei se hieno ole, mutta saaren paras

Neilillä on viisi rantaa, joita kaikkia en edes ehtinyt näkemään 35 päivän aikana. Aika kului liian nopeasti tekemättä mitään. Snorklaus, sukellus, kalastus ja kaikenlainen saarta edestakaisin ajelu piti huolen, ettei joka päivä ehtinyt edes ottaa päiväunia riippumatossa.

Sukellus oli erittäin addiktoivaa puuhaa. Alunperin tarkoituksena oli käydä Andamaaneilla vain PADI Open Water sukelluskurssi, joka piti sisällään 4 sukellusta. Sen jälkeen lähti mopo vähän käsistä ja kävin loppujen lopuksi myös advanced kurssin ja sukelluksia kertyi 25. Rahat joita olin varannut sukelluskurssiin, vaelluksiin, kalliokiipeilyihin ja muihin aktiviteetteihin katosivat melkein kokonaan. Lopussa oli vähän jarruteltava, jotta rahaa jäisi vielä viikon päästä suoritettavaan vaellukseen.

Rahat eivät kuitenkaan hukkaan menneet. Hienoimpia näkymiä oli, kun pohjassa makoilee 3 metrinen nurse shark (en tieda mika on suomeksi) ja sivulla alamäkeen viistävän koralliriutan ympärillä uiskentelee satoja kaloja joita on pariakymmentä eri lajia. Kun käänsi katseen ylöspäin, niin näki kuinka pinnan lähettyvillä kolmisenkymmentä isoa barrakudaa ui parvessa ympyrää vaanien pikkukaloja.

Neil Islandilla Johan ja Gautam India Scuba Explorersista ovat loistavia kouluttajia ja pitävät huolen, että varusteet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Havelockilla meinasin suorittaa sukelluskurssin, mutta onneksi jätin siellä sen välistä. Monet Havelockilta Neilille siirtyneet sukeltajat haukkuivat monet sukellusfirmat täysin epäpäteviksi. Havelockin edustalla olevat sukellusspotit olivat toki erittäin hienoja.

Neil Islandilla hintataso oli paljon miellyttävämpi. Majoitus ja ruoka oli vähintään puolet halvempaa kuin Havelockilla. Neilillä ensimmäiset 25 päivää majoituin pieneen bambubungaloviin, jossa oli yheiskäytössä suihku ja  paikallinen vessa. Hintaa mökillä oli 150 rupiaa (1,8€), kun samankokoinen bungalovi oli Havelockilla 400 rupiaa(4,7€). Viimeiseksi 10 päiväksi pääsin 400 rupiaa maksavaan rantanäköalan ja oman ison terassin sisältävään erittäin hyvään betonimökkiin, joka oli moninkerroin parempi ja isompi kuin mökki, jossa Havelockilla asuttiin.

Mun bungalovi Neililla

45 päivää kuitenkin tuli täyteen ja matkan on jatkuttava. Maisema vaihtui aivan toisenlaiseksi, kun kävelin ulos Kalkutan lentokentältä. Vasta äsken olin 5000 asukkaan trooppisella saarella ja nyt 15 miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Lentokoneessa arvelin pään hajoavan Kalkuttaan jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta yllättävän hyvin tähänkin sopeutui, vaikkei tämä erityisen miellyttävä kaupunki ole. Suurin ihmettelyn aihe oikeastaan oli, kun taksissa ei soinutkaan Dr. Bombayn Calcutta.

Edes huonotasoista ja halvoista majoituksista kuuluisa Sudder street ei hätkäyttänyt, kun tiesi odottaa pahinta. Majoituksena toimii vankilaselliä muistuttava ikkunaton koppi. Oikeastaan Port Blairissa brittien rakentamassa Cellular Jailissakin oli kodikkaammat ja isommat sellit. Nykyinen huone on kuitenkin riittävän hyvä parin yön majoitukseen.

Hyvat rakennustelineet Sudder streetilla

 

Nyt haluan nähdä vuoria, joten on suunnatava täältä pohjoiseen. Junalippu on kuitenkin jo kädessä ja tänään yötä vasten siirryn junalla New Jalpaiguriin josta menen viereisen kaupunkiin Siliguriin. Alunperin olin ajatellut mennä vain Darjeelingiin, mutta Neil Islandilla Katja näytti kuvia Sikkimistä Goecha La vaelluksesta ja päätin suunnata sinne. Siligurista hoidan oleskeluluvat Sikkimin osavaltioon ja luvat saatuani menen Yuksomiin, josta alkaa 8 päivän vaellus, joka vie lähes 5000 metrin korkeuteen josta on hyvät näkymät maailman kolmanneksi korkeimmalle vuorelle Khangchendzongalle (8598m).

Kalkutassa ja Siligurissa on sentään kohtuullisen lämmintä, mutta Neililtä +30 asteesta soitin Sikkimiin vaellusoppaalle kysyäkseni onko vaellukset tammikuun loppupuolella mahdollisia. Opas sanoi, että vaellus on mahdollista, mutta lämpötila saattaa pudota -15 asteeseen. Sanoin oppaalle "It´s ok, I´m from Finland" ja jälleen kerran mulle naurettiin.